Opettele sanomaan EI

Kuulumisia laihari-rintamalta!

Täällä on viime viikot sahailtu painon kanssa edestakaisin, mutta kuitenkin alaspäin on menty sitten viime dieetti-postauksen josta on kylläkin jo vierähtänyt tovi! Tiukkaan buukattu kalenteri on pitänyt kiireisenä ja välillä ihmettelen, miten paljon ihmisen on kerettävä tehdä päivien - viikon aikana. Enkä puhu nyt mistään liikunnasta, sillä sitä harrastaisin mielihyvin vaikka joka päivä !

On ollut palaveria keittiöfirmojen kanssa, hammaslääkärissä ravaamista ja antibioottikuurin syömistä, valinnanvaikeuksia olohuoneen tapettien parissa, lapsen asioiden järjestämistä ja kaikkea muuta taivaan ja maan väliltä.  Lisäksi perus huolenpitohommat kotona ja elukoitten parissa. Tasapainoilua omien ja toisten menojen välillä.  Ajoittain tuntuu pahalta, kun en mitenkään pysty repeämään jokapaikkaan.  Ja huomaan kokevani suurta riittämättömyyttä siitä, varsinkin silloin kun koen saavani jopa hieman syyllistämistä aiheesta.  Olen kuitenkin oppinut antamaan itselleni synninpäästön ja pistämään asioita tärkeysjärjestykseen - johon kuulun yhtenä osana myös minä ja terveyteni.  Ne sitten kyllä ymmärtää, jotka niin haluavat tehdä.

Siitä lähtien, kun päätin pitää huolen itsestäni - olen ollut huomattavasti onnellisempi, uutterampi ja huolettomampi. On paljon asioita, joita minun ilmeisesti vanhan tapani mukaisesti pitäisi stressata ja murehtia etukäteen - mutta tällä hetkellä en vain osaa tehdä niin.   Se on aika mahtava fiilis !  Koska olen kalenterin orja, olen myös ottanut oikeudekseni suunnitella sinne myös hetkiä liikunnalle. Olen pyrkinyt jättämään viikoille päiviä, jolloin minulla ei ole mitään pakollista tai sovittua menoa. Se on ollut äärettömän vaikeaa, mutta alan oppia ensikirpaisujen jälkeen. On tuntunut hirveen hyvältä sanoa välillä myös EI. Pidän tuolloin itseäni hetkittäin aavistuksen itsekkäänä mulkkuna, mutta se tuntuu kuitenkin loppupeleissä todella  vapauttavalta. Ettei tarvitse aina olla saatavilla. Kukaan ei  pidä sinun puoliasi, jos et sinä itse tee niin.  Ole itsesi paras ystävä ja näe mikä on just sulle parhaaksi.  Tottakai pitää muitakin ajatella terveellä tavalla, mutta itse olen ainakin päättänyt lopettaa liiat uhraukset toisten vuoksi - varsinkin kun siitä ei useimmiten kirkkaampaa kruunua kutreilleen saa,   tai irtoa pyhimyksen titteliä.   Perheen vuoksi kuitenkin olen valmis antamaan paljon.

Paino huitelee tällä hetkellä 76,5 kg paikkeilla eli pudotusta yhteensä reilu 6 kiloa. Se oli jo hieman enemmänkin, mutta menkat tekevät taas tuloaan ja tunnen jo kuinka nautittu vesi kerääntyy kroppaan eikä kusi juokse samalla tavalla kuin ennen ?  Ootteko muut hormoonihirviöt huomanneet samaa, vai oonko ihan yksinäinen menkkamonsteri tämän asian kanssa ? 

Luotan tyynen rauhallisesti vanhoihin merkkeihin ja puolukkapäivien mentyä alkaa taas lorista ja huolella! Haluaisin vielä kesäksi useamman kilon alas  ja onneksi  reilussa 2 kuukaudessa kerkiää vaikka kuinka jos haluaa ! Eikä homma kesään lopu, tämä on loppelämän projekti josta haluaisin pitää kovasti kiinni. Toivon hartaasti ettei elämä viskaa eteeni mitään sellaista, mikä kaataisi ja lannistaisi minut.  Vaikka olen syönyt suht hyvin viime kuukaudet, on kuitenkin ruokailussa monessakin kohtaa parantamisen varaa. Vanhat tottumukset  seuraa kuin varjo kulkijaa ja sieltä voisi hyvin tiukentaa otetta. Ja oikeasti, kieltäytyä pöydän antimista  tai vaihtoehtona toki  tiukan paikan tullen eristäytyä kokonaan ulkomaailmasta.  Ei ole pakko ottaa sitä suklaata kahvin kanssa kotosalla  tai  kakkupalaa ystävänä luona. Ei tartte pelätä tai ylipäätään välittää siitä että ihmiset loukkaantuu - koska loppupeleissä vain oikea ystävä tukee, ymmärtää ja tsemppaa.

Kevään lähestyminen antaa ihan uutta puhtia tehdä asioita ja saada hommat luistamaan.  Remontti etenee pienin askelin kotona ja innolla odotan että joskus tulisi valmista ! Meillä on kuitenkin edessämme useamman vuoden projekti, mutta pääasia että homma edistyy aikanaan.  Tässä sulatellaan samalla vähän ihroja ja haaveillaan jostakin uudesta mekosta !


Mitäs teille kuuluu ?


<3 Henna

Unelmieni Musta

Tämä nuorimies se jaksaa hurmata minut päivittäin. Sen komeus ja sympaattinen katse saa uskomaan tämän oman elämäntavan tulevaisuuteen ja siihen, että hyvin ollaan maltillisuudella tänne asti päästy  -ja toivottavasti päästään jatkossakin.  Aika näyttää, jatkuuko meidän syvä yhteys ja kulkeeko onni meidän matkassamme kuinka pitkälle.

Tämä nuori ruuna on niin positiivinen ja vastaanottavainen, etten olisi enempää voinut varsaltani toivoa. Aina haluaa olla lähellä, osallistua pienempiinkin puuhiin ja on portilla vastassa odottamassa "töihin" pääsyä.  Oikea tissienväli-hevonen. Oikeastaan tämä ihmisrakkaus olikin hartain toiveeni,  kaikki muu onkin sitten plussaa ja extraa.

Tästä pikkumiehestä tulee jotain tosi mukavaa. Ainakin sellaiset vibat minulla on ollut heti syntymästään lähtien. Sen vaan näkee sen silmistä ja olemuksesta. Nyt vain toivon meille hyvää onnea jatkoonkin, paljon rauhallista työskentelyä hyvällä, kiireettömällä fiiliksellä ja ehjänä pysymistä.

 Tämä mustapekka kasvaa kovasti vielä, joten maltilla ollaan totuteltu satulaan ja muihin varusteisiin - harjoiteltu selkäännousua.  Kun kunnollisen ratsutuksen aika on - ei tarvitse aloittaa ihan alkeista. Tämä ei kyllä tunnu korvaansa lotkauttavan satulassa roikkuvasta, hieman kömpelöstä emännästään. Kunhan pohjia on tehty niin pitkälle kun aika, rohkeus ja ennen kaikkea taidot riittää - lähdetään mahdollisesti isolle kirkolle oikean ratsastajan oppiin.

Tämän ruunan katsessa on jotain niin tuttua ja turvallista. Sen "hieman paksuhko" olemuskin tuo kotoisuuden tunnetta. Ehkä saan palan Kuskoa tuonpuoleisesta tuliaisina tämän paksussa turkissa ja lupsakassa turvassa.

Olen minä onnekas nainen. Minut on ympäröity komeilla ja hienoilla miehillä, myös siis Kimmolla ja Onnilla.  Isääni ja pikkuveljeäni unohtamatta.

<3 Henna

Mikä tekee sinut onnelliseksi ?

Olen viime aikoina ollut tosi onnellinen. Tajusin sen tuossa taannoin ja olin ihan yllättynyt.  En muista milloin olisin viimeksi itkenyt ihan täysin rehellisestä surusta, stressistä tai uupumuksesta, sitä kun tuli jossain vaiheessa tehtyä ihan jatkuvasti. Lahjakkaana märisijänä olen muistanut kuitenkin itkeä tihrustella, mutta lähinnä  herkistyen positiivisessa mielessä ja ikävöiden menneitä aikoja muistoineen.

Onnellinen. Vapautunut. Siksi varmaan, että on saanut levätä hiljaisuudessa.  Niin kuin olen aiemminkin siitä täällä kirjoittanut - tarvitsen  yksinoloa nykyään enemmän kuin koskaan. Jopa ollut itsekin hieman yllättynyt siitä, kuinka toisten ihmisten seura ei välttämättä jaksa aina kiinnostaa minua samalla tavalla kuin ennen vaan mielummin valitsen metsälenkin koirien kanssa.  Olen mennyt iltaisin ajoissa nukkumaan, koska tunnen tarvitsevani lepoa paljon enemmän kuin sosiaalista kanssakäymistä.


En yhtään halua vähätellä ihmssuhteitani ja pelkäänkin, että minun valinnat ymmärretään välillä väärin. Otetaan ne henkilökohtaisesti.  Mutta minä tarvitsen omaa tilaa ja itseäni kaikista eniten.  Huomaan jaksavani paljon paremmin kun saan paeta todellisuutta jonnekin ihan kaikessa rauhassa. Ehkä minä tarvitsen matkan itseeni jotta pystyn olemaan taas läsnä läheisilleni. Onnea on rakkaus itseään kohtaan. Se, että tietää mitä haluaa, tarvitsee ja ansaitsee. 

Toisaalta olen taas huomannut kuinka paljon enemmän kaipaan Kimmon seuraa nykyään. Oma puoliso on turvallinen ja elämänkumppanuuden lisäksi hän on ollut myös uskollisin ystäväni jo viimeiset 16 vuotta.  Huomaan, miten rakkaus on kasvanut  tuota miestä kohtaan erityisesti viime vuosina ja olen tullut enemmän riippuvaiseksi toisen seurasta.   Me ollaan todella erilaisia ja on  monen monta asiaa joissa emme voi ymmärtää toistemme näkökantoja mutta silti rakastetaan, kunnioitetaan toisiamme ja viihdytään toistemme seurassa.  Tässä vaiheessa elämää yhteinen aika on harvinaista  herkkua, mutta  pienimmätkin hetket on sitäkin kalliimpia. Tästä asiasta olen myös todella onnellinen - että on hyvä parisuhde ja pitkälle kestänyt rakkaus tosta kohtaan. Ja yhteinen lapsi, joka on aivan mahtava persoona ja  tuo  suuresti iloa sekä valoa elämään.

Luonto ja eläimet tekevät minut niin onnelliseksi. Eläimet eivät bluffaa tunteissaan  ja ne elävät hetkessä. Ne ovat armollisia ja lojaaleja. Niille voi avautua ilman pelkoa siitä, että sinun murheet jaetaan eteenpäin toisessa kahvipöydässä. Tai ettet saa myötätuntoa silloin kun juuri sitä kipeästi tarvitset. Eläimet ovat vilpittömiä ja puhtaita, niiden kauneus ja kiintymys on aitoa. Luonto on edessämme ja on meidän vastuullamme mitä se meille voi tarjota. Meidän vaan pitää avata silmänne ja sydämemme sille.

Minut tekee onnellisesti toiveikkuus tulevaisuudesta. Tietoisuus siitä, että asiat järjestyy kyllä aikanaan. Että vähempikin murehtiminen riittää. Ja hyvin on tähänkin asti pärjätty. Toivo siitä, että kaikki olisi joskus kunnossa ja kohdallaan - niin kotona kuin pään sisällä. Kyllä tässä ollaan valoa kohti menossa muutenkin kuin kevään muodossa.  Minusta on hullua, että  pystyn olemaan kaiken keskeneräisyyden ja kaaoksen keskellä onnellinen ja levollinen. Kiitollinen, että on oma koti jota rakentaa.   Onnellisuutta tuo työ, josta nauttii ja missä tuntee olevansa oikeassa paikassa. Että voi  luoda toisille turvallisuuden tunnetta,  tehdä hyvän mielen ja kohottaa itsetuntoa. Samalla kuunnella ja kulkea vierellä. 

Olen todella tyytyväinen tähän tunnetilaan,  mikä on vallinnut viime aikoina ja toivon että tämä jatkuisi vielä edes hetkisen.  Vaikka tietysti erilaisia päiviä ja vastoinkäymisiä on tullut koko ajan ja taatusti niitä riittää edessäpäin. Toivon, että jotain on tähän ikään opittu ja osataan ottaa ne huonommatkin hetket oikealla tavalla vastaan.  Sekin kun on osa onnellisuutta - tietoisuus, että jokainen päivä on erilainen ja niistä selvitään oikealla asenteella. Ja että muistaa olla kiitollinen että niitä päiviä on, joita kohdata. Sekään kun ei ole itsestäänselvyys. 


Mikä tekee sinut onnelliseksi ? 


<3 Henna