Täällä on viime viikot sahailtu painon kanssa edestakaisin, mutta kuitenkin alaspäin on menty sitten viime dieetti-postauksen josta on kylläkin jo vierähtänyt tovi! Tiukkaan buukattu kalenteri on pitänyt kiireisenä ja välillä ihmettelen, miten paljon ihmisen on kerettävä tehdä päivien - viikon aikana. Enkä puhu nyt mistään liikunnasta, sillä sitä harrastaisin mielihyvin vaikka joka päivä !
On ollut palaveria keittiöfirmojen kanssa, hammaslääkärissä ravaamista ja antibioottikuurin syömistä, valinnanvaikeuksia olohuoneen tapettien parissa, lapsen asioiden järjestämistä ja kaikkea muuta taivaan ja maan väliltä. Lisäksi perus huolenpitohommat kotona ja elukoitten parissa. Tasapainoilua omien ja toisten menojen välillä. Ajoittain tuntuu pahalta, kun en mitenkään pysty repeämään jokapaikkaan. Ja huomaan kokevani suurta riittämättömyyttä siitä, varsinkin silloin kun koen saavani jopa hieman syyllistämistä aiheesta. Olen kuitenkin oppinut antamaan itselleni synninpäästön ja pistämään asioita tärkeysjärjestykseen - johon kuulun yhtenä osana myös minä ja terveyteni. Ne sitten kyllä ymmärtää, jotka niin haluavat tehdä.
Siitä lähtien, kun päätin pitää huolen itsestäni - olen ollut huomattavasti onnellisempi, uutterampi ja huolettomampi. On paljon asioita, joita minun ilmeisesti vanhan tapani mukaisesti pitäisi stressata ja murehtia etukäteen - mutta tällä hetkellä en vain osaa tehdä niin. Se on aika mahtava fiilis ! Koska olen kalenterin orja, olen myös ottanut oikeudekseni suunnitella sinne myös hetkiä liikunnalle. Olen pyrkinyt jättämään viikoille päiviä, jolloin minulla ei ole mitään pakollista tai sovittua menoa. Se on ollut äärettömän vaikeaa, mutta alan oppia ensikirpaisujen jälkeen. On tuntunut hirveen hyvältä sanoa välillä myös EI. Pidän tuolloin itseäni hetkittäin aavistuksen itsekkäänä mulkkuna, mutta se tuntuu kuitenkin loppupeleissä todella vapauttavalta. Ettei tarvitse aina olla saatavilla. Kukaan ei pidä sinun puoliasi, jos et sinä itse tee niin. Ole itsesi paras ystävä ja näe mikä on just sulle parhaaksi. Tottakai pitää muitakin ajatella terveellä tavalla, mutta itse olen ainakin päättänyt lopettaa liiat uhraukset toisten vuoksi - varsinkin kun siitä ei useimmiten kirkkaampaa kruunua kutreilleen saa, tai irtoa pyhimyksen titteliä. Perheen vuoksi kuitenkin olen valmis antamaan paljon.
Paino huitelee tällä hetkellä 76,5 kg paikkeilla eli pudotusta yhteensä reilu 6 kiloa. Se oli jo hieman enemmänkin, mutta menkat tekevät taas tuloaan ja tunnen jo kuinka nautittu vesi kerääntyy kroppaan eikä kusi juokse samalla tavalla kuin ennen ? Ootteko muut hormoonihirviöt huomanneet samaa, vai oonko ihan yksinäinen menkkamonsteri tämän asian kanssa ?
Luotan tyynen rauhallisesti vanhoihin merkkeihin ja puolukkapäivien mentyä alkaa taas lorista ja huolella! Haluaisin vielä kesäksi useamman kilon alas ja onneksi reilussa 2 kuukaudessa kerkiää vaikka kuinka jos haluaa ! Eikä homma kesään lopu, tämä on loppelämän projekti josta haluaisin pitää kovasti kiinni. Toivon hartaasti ettei elämä viskaa eteeni mitään sellaista, mikä kaataisi ja lannistaisi minut. Vaikka olen syönyt suht hyvin viime kuukaudet, on kuitenkin ruokailussa monessakin kohtaa parantamisen varaa. Vanhat tottumukset seuraa kuin varjo kulkijaa ja sieltä voisi hyvin tiukentaa otetta. Ja oikeasti, kieltäytyä pöydän antimista tai vaihtoehtona toki tiukan paikan tullen eristäytyä kokonaan ulkomaailmasta. Ei ole pakko ottaa sitä suklaata kahvin kanssa kotosalla tai kakkupalaa ystävänä luona. Ei tartte pelätä tai ylipäätään välittää siitä että ihmiset loukkaantuu - koska loppupeleissä vain oikea ystävä tukee, ymmärtää ja tsemppaa.
Kevään lähestyminen antaa ihan uutta puhtia tehdä asioita ja saada hommat luistamaan. Remontti etenee pienin askelin kotona ja innolla odotan että joskus tulisi valmista ! Meillä on kuitenkin edessämme useamman vuoden projekti, mutta pääasia että homma edistyy aikanaan. Tässä sulatellaan samalla vähän ihroja ja haaveillaan jostakin uudesta mekosta !
Mitäs teille kuuluu ?
<3 Henna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti